Raahelainen metalliorkesteri Charon on pikkuhiljaa hivuttautumassa isompien joukkoon suomalaisessa metallikentässä, kovan uurastuksen tuloksena. Käsillä on jo bändin kolmas levy Downhearted, mutta levy-yhtiösotkuista johtuen ei suomalainen metalliyleisö ole laajemmin päässyt Manalan lauttureista nauttimaan ennen viime vuoden loppua. Tuolloin ilmestyi Little Angel -sinkku, joka kipusi viikkokausiksi myyntilistan Top10:n ja samoin teki uusi albumi.
Parhaillaan Charon viettää aikaansa tien päällä ja Vaasan keikan yhteydessä Meteli.netin haastateltavaksi istuutui bändin laulava konsonanttiyhdistelmä JP Leppäluoto (kuten Radiomafian Klaus Flaming osuvasti totesi).
Minusta Downhearted on musiikillisesti astetta rokimpi levy siinä missä Tearstained on raskaampi ja metallisempi, allekirjoitatko tämän?
-Tavallaan joo. Ei ehkä soundeiltaan raskaampi, mutta biiseiltään ja teemoiltaan jonkin verran. Lähettiin hakemaan rokkisovituksia Downheartedin biiseihin. Rokimpaa riffiä ja saattaa olla vivahteita tuonne 90 -luvun alun grunge-aikoihin. Se on ollu itelle aikoinaan tärkeä juttu, sitä ois mukava vähän viljellä. Sitä on tullut musiikkityyleistä kuunneltua aikoinaan eniten muun sivulla.
Tekstit taas tuntuvat menneen suorempaan suuntaan, konkreettisemmalle tasolle. Oliko tämä tietoinen muutos?
-En tiiä, ne vaan tuli tuollaisia tekstejä. Ei jaksa kierrelläkään, sanotaan asiat sellaisina kuin ne on. Ei ne vieläkään ole niin suoria kuin ne vois olla, saa nähdä mitä tulee seuraavalle levylle, mielialan mukaan. Tuskin sieltä mitään ilosta kesäbiisiä nousee kuitenkaan. Mutta, vaikka tekstit saattaa välillä viitata itsetuhoisuuteen niin en mä kuitenkaan sitä lähde allekirjoittamaan. Ne on sen verran kantaaottavia, niin henkilökohtaisia.
-En mä lähtis samalle linjalle tekstien kanssa kun esimerkiksi Sentenced. Jo pelkästään sen takia, että ne tekee sen homman niin hyvin kun sen pystyy tekemään ja mä en usko, että sitä pystyy tekemään paremmin. On turhaa lähtee ees pelleileen asian kanssa, koska varsinkin Lopakka on mun mielestä tekstinkirjoittajana ehdottomasti Suomen ykkös kynämiehiä. Taitavasti kirjoitettu noinkin suppeasta aiheesta. Ite yrittää hakea aiheita muualta.
Oletko huomannut, että olet sanoituksissasi tappanut naisen jokaisella levyllä? Sorrowburnilla on Neverbirth, Tearstainedilla Christina Bleeds ja Downheartedilla Sister Misery.
-Olen, (naurua). En tiedä mistä niitä tulee. Se ei oo kuitenkaan kirjaimellisesti sitä itteään vaan enemmänkin pinnallista toimintaa. Ihmisen tappaminen voi olla sen henkistä loppuun ajamista, tieten tahtoen tai vahingossa. Omalla toiminnalla sen aiheuttaa. Niihin liittyy yleensä tietynlainen sääli, vähemmän sellainen ylpeä asenne omaa itteään kohtaan.
Jos sallit niin Sister Miseryssä on melko eroottisesti painottuneet sanoitukset.
-Joo, mun oli pakko vaan. Ensin aattelin, että enhän mä tuollasta kehtaa mihinkään laittaa, mutta aivan sama, (naurua).
Yksi Downheartedin kauneimmista biiseistä on tunnelmaltaan syksyinen Fall. Onko biisi kenties syntynytkin syksyllä, koska sen tunnelma on niin täydellisesti vuodenaikaan sopiva?
-Saattaapa jopa olla, koska silloin mä kirjoitin suurimman osan teksteistä. Mut ei se syksy mitenkään ole vaikuttanut siihen. Siitä tuli ensimmäisenä itelle mieleen kun mä kuulin tuon biisin taustat, että tähän sopii sellainen meininki, muodostaa tiettyjä kuvia päässä. Mä yritän miettiä biisit musiikkivideona, visuaalisena kuvana ja toimintana. Ensin mä kirjoitin suomenkieliset tekstit tuohon, huvikseen vaan ja se meni sitten siihen suuntaan.
Teillä on jokaisella levyllä ollut yllättävä lopetusbiisi. Onko se ollut tarkoituksellista esimerkiksi uuden levyn Sorrowsongin kohdalla?
-Ei me sitä mietitty, levyä vaan kokonaisuutena. Jos joku sattus kuulokkeilla kuuntelemaan koko levyn niin se on loistava lopetus. Mä halusin saada siihen tiettyä tunnetta. Mä tein tuon biisin aluksi koululla kokonaan, kaikki soitin ite ja se on vaan soitettu studiossa uudestaan. Aika cavemäistä juttua lähdin hakemaan rumpujen puolesta, sello -osastolla, muijalauluilla ja tuolla vuorottelulla.
-En tiedä, miks se on aina sattunut viimeiseksi. Sanotusten puolesta se summaa vähän mitä tässä on viimeisen 45 minuutin aikana koettu. Ja se ehkä auttaa miettimään niitä tekstejä eri tavalla. Ehkä liiankin pinnallisesti sanottu "Inside our hearts we never had to die", kuitenkin siinä on toivoa. Samalla se on lause, että kukin ottakoon tekstit omalla tavallaan.
Kahdella viimeisellä levyllä laulanut upeaääninen Jenny Heinonen on käsittääkseni klassinen laulaja.
-On, se on Raahesta tuttu. Tullaan tulevaisuudessa käyttämään myös ja mitä nyt on Helsingin keikkoja jäljellä niin niillä tullaan käyttään Jennyä kanssa, aina kun on mahdollisuus. Olis kyllä mukava ottaa Eurooppaankin mukaan, mutta toisaalta on helpompi reissata jätkäporukalla. Ei tarvii kantaa muista huolta, itessäkin on huolehtiminen.
Oletteko ajatelleet ottaa Sorrowsongia mukaan keikoille? Se on uskomattoman kaunis biisi. En tiedä mistä johtuu, mutta ensimmäisellä kuuntelulla biisi sai minut suorastaan itkemään.
-Krapula, (räkätystä). Oon mä miettiny sitä, heittäs jonkun pidemmän keikan puoliväliin vähän vedenjakajana. Sillain se saattas toimiakin. Pitää kattoo miten sais toteutettua. Se vaatis ihan liikaa taustanauhahömpötyksiä.
Vaatii se paljon yleisöltäkin, että se malttaa pysytellä hiljaa.
-Vaatii niin, yrittää vetää rokkikeikkaa niin sitten alkaa lässyttää ja homoileen keskellä settiä. Riippuu tietenkin keikasta, tilanteesta ja yleisöstä.
Soititte Little Angelia jo yli vuosi sitten keikoilla. Joko silloin tuntui, että siitä voisi tulla jotain?
-Se oli ensimmäisiä valmiita biisejä ja siksi tykitettiin sitä keikoilla, testailtiin. Ei sillon vielä ollut mielessä, että siitä mitään sinkkua väännettäis. Karmilan Mikko sitä ehdotti studiossa, se oli sen mielestä jo silloin valmis ja sitten Ewo ja muut yllytti, sama kai se oli. En mä miettiny kuinka tärkeä se on, mulle ois kelvannu mikä biisi vaan. Kunhan sinkku tulee, että saa itelle yhen sinkun kaappiin, (naurua).
Yhdessä vaiheessa Spinefarmin sivuilla luki, että julkaisisitte vielä toisenkin singlen, mutta sittemmin se katosi. Onko teidän tarkoitus julkaista sitä?
-Me ei olla vielä aivan varmoja. Jos meillä on joku uus biisi. Meillä on yksi ylimääräinen biisi, mut se ei oo sellanen minkä voi laittaa sinkun ykkösbiisiksi ja toisaalta ei halua sitä rahastusmeininkiä, että on kaksi levyn biisiä. Tekis mieli laittaa paljon ekstraa, vaikka sitten jotain hotellisekoiluvideoita, (naurua). Saa nähdä, voi olla, että julkaistaankin.
Sydän valuu alas
Edellisen levyn yhteydessä sanoitte levyn nimen tulleen siitä, että levytysprosessi oli melko Tearstained. Mistäs uuden levyn nimi on tullut? Mistä syystä sydän nyt vallan alas valuu?
-En tiedä, tuo on Antin keksimä koko tämä nimiskaala kaikilla kolmella levyllä. Jotenkin tuo vaan passaa. Itse kuitenkin miettii, että levyn nimen pitäs kuvastaa sisältöä. Totta kai seisoo nimen takana, koska Antti löysi sellasen nimen taas, että se kuvastaa helkkarin hyvin. Mutta riittäisköhän näiltä kolmelta levyltä tämä yhdyssanajupakka, (naurua). Toisaalta se on helppo muistaa ja jää päähän.
Charon on nauhoittanut kaikki levynsä Raahen BRR-studiolla. Onko sinne tarkoitus palata myös vastaisuudessa?
-Kyllä varmaan. Voihan se olla, että jotain rumpuja ja bassoja nauhotellaan Finnvoxilla ja sitten kitarat ja laulut Raahessa, koska se on hyvä paikka tehdä töitä. Tavallaan on kotonaan ja sinne voi mennä silloin kun haluaa ja vaikka yksin. Se on niin vapaa ympäristö. Meillä se vaatii vaan hyvän perusnauhoituksen, ei mitään kikkailua ja Karmila hoitaa loput Finnvoxilla.
-Mikko tulee seuraavalle levylle päätoimiseksi tuottajaksi. Saa nähdä mitä sitten saadaan aikaiseksi. Me ollaan jo demotettu ensimmäisiä uusia biisejä. Nelisen uutta, lähetellään niitä Mikolle ja se sanoo mitkä pistetään roskiin ja mistä jatketaan. Ei nyt sentään, joitakin ideoita, se aikoo kuitenkin lisätä aika paljon konejuttuja ja tuollaista.
Nyt teillä on jo takana yli kuukauden verran keikkaa. Onkos porukkaa riittänyt? Mitkä ovat olleet parhaimmat paikat soittaa?
-Kyllä sitä pääpiirteittäin on ollut hyvin, mutta sitten on paikkoja mihin ei mun mielestä pitäs koskaan bändiä myydäkään. Pääasiassa on ollut helkkarin hyvin ja kivasti on ottanut porukka vastaan.
-Lahden Torvi oli yks missä oli aivan mielettömän hyvä meininki ja Oulun Woodoo. Lutakko on aina hyvä ja Tavastia oli kans miellyttävä yllätys, koska sitä paikkaa pelkäs kuin ruttoa. Onneks ei kuitenkaan tarvinnu kiertuetta alottaa sieltä.
Entä onko vastaan sattunut jotain vähemmän miellyttävää kokemusta? Joskus kerroitte, että heititte keikkoja missä yleisönä oli kaksi ihmistä ja koira.
-Lapualla, Lapuanhovi. Se oli aika käsittämätön paikka. Ihmiset lähtee sillä seudulla ehkä baariin enemmänkin sen takia, että päästään lyömään naapuria turpaan pikku päissään kun selvin päin ei viitsitä mennä ovelle koputtelemaan. Kuulin samaa kun Aknestik oli ollu samassa paikassa keikalla, että ei yleisöä musiikki siellä kiinnostanu. Ne vaan veti toisiaan turpaan. Ehkä ne tarvii jonkun taustamusiikin siihen, (naurua). Kunnianosoitus sekin.
-Mutta toisaalta, vaikka siellä ois ne kaksi ihmistä, jotka on tullu kuuntelemaan, niin kyllä niille pitää antaa se mikä kuuluu. Ei sitä viitsi lyödä läskiksi sitä hommaa. Helposti tulee mieleen, kun on ennakkoaavistuksia, niin kuin Lapuan suhteen oli, että vetäs koomassa läpi sen. Mut ei se auta pelleillä siinäkään suhteessa. Yks kun pettyy niin samalla pettyy kymmenen sen kaveria. Keikka kun keikka, mukavia ne on vetää siltikin. Mutta kyllä ne on vähentyny ne kaksi ihmistä ja koira -keikat kuitenkin.
Onko jokin biisi muodostunut erityiseksi livekilleriksi? Arvatenkin Little Angel ja Come Tonight lähtevät ainakin komeasti.
-Ei erityisemmin mikään. Yrittää pitää kuitenkin kokonaisuutena sen homman käsissä eikä rupea liikaa pelaamaan setillä yhen biisin varaan. Mutta itte tykkään Bitter Joyta soittaa keikoilla, koska se on helpoin laulaa, (naurua), saa tehä muutakin ko vinkua.
-Toisaalta toi sinkkubiisihommeli, et se menee noinkin pitkälle. Se vähän leimaa liikaa bändiä. Sitä sinkkuvalintaa pitäs vähän miettiä. Me ei mietitty tuota yhtään alun perin tuohon. Ite huomaa kun on seurannu toisia bändejä. Oottaa sitten samantyylistä matskua levyltä mitä sinkulta ja sitten saattaa tulla joillekin pettymyksiä ja jotkut taas positiivisesti yllättyy. Ennemminkin tulevaisuudessa voisi ottaa käyttöön sellasen käytännön, että tekis potpurin kaikista levyn biiseistä sinkkubiisiksi. Semmonen koko levyn traileri. Eihän sinkku, yksi biisi, millään voi antaa koko kuvaa ja oikeastaan ihan hyvä niin. Jos siellä ois levyllinen samanlaista tavaraa niin vois hieman puuduttaa jossain vaiheessa.
Onko suosion nousu ollut nähtävissä myös keikkojen tunnelmassa?
-On, selkeesti. Heti ekasta keikasta lähtien. Tyypit tuntee biisejä ja tulee katsomaan bändiä silmästä silmään. On se ihan eri meininki. Meille tää on ollu tavallaan uus alku tää levy, kaikkien noiden levy-yhtiö hässäköiden jälkeen. En mä niistä katkera jaksa olla, se on opettanu vaan, nyt mä kiitän koko kokemusta. Osaapa olla ehkä viisaampi tästä eteenpäin, jos hyvä tuuri käy.
Hippigootit
Charonilla on ollut keikkoja hyvin monenlaisten bändien kanssa, esimerkiksi Sentencedin, Kotiteollisuus on tulossa ja lähdette Nightwishin kanssa Eurooppaan. Mikä sinusta olisi sellainen bändi, kotimainen tai ulkomainen, jonka kanssa haluaisitte päästä soittamaan?
-Ite miettii vaan sitä kenen kanssa on mukavinta. Ei sitä mieti ollenkaan sitä musiikkityyliä. Esimerkiksi Lambs, jonka kanssa ollaan kierretty, on toisaalta ihan erilainen. Mutta niiden jätkien kanssa on helvetin mukava pörrätä, niiden kanssa tulee toimeen, ei tartte mistään kinastella taikka vääntää kättä. Mutta totta kai jonkun ulkomaisen isomman aktin kanssa ois mukava lähtee kiertämään. Ei sillä oikeastaan väliä millainen se on kunhan ei jazz-bändin kanssa, koska siellä ihmiset istuu viinilasin ääressä.
-Mutta kaikki musiikki on musiikkia, rockmusiikki on rockmusiikkia ja skene pitäisi olla mun mielestä aika paljon leveämpi. Mä luulen, että meidän yleisössä on porukkaa, joka pystyy hyväksymään Lambsinkin osana sitä kulttuuria. Kyllä mä arvostan sitä bändiä ihan livemeiningin puolesta. Se on yks asia, miks mä halusin ne mukaan, pääsee näkemään hyviä keikkoja.
Mitäs maita teidän on tarkoitus käydä läpi Euroopan kiertueella?
-Italia jäi pois, mutta on Belgia, Saksa, Ranska, Hollanti, Espanja ja Itävalta. Elokuun 17. päivä lähdetään Suomesta Pellavarockin jälkeen. Aikaistettiin lähtöä kahdella päivällä. Lähdetään busseilla täältä liikenteeseen, saa kaikki omat backlinet mukaan ja omat miksaajat. Sama miksaaja otetaan mukaan kun on tällä Suomen kiertueellakin. Se on hyvä, kun pysyy porukka yhtenäisenä, helpompi tehdä hommia.
Hiljattain olitte Nosturissa Tuska Junior tapahtumassa esiintymässä mm. Moonsorrown kanssa. Kuinkas tämä keikka meni kun kyseessä on kuitenkin kaksi täysin erilaista bändiä?
-Moneen, joka kuuntelee tuollasta jäykempää tavaraa niin kuin Moonsorrow putoaa monenlainen muukin. Totta kai on sellasia true-henkisiä ihmisiä, jotka eivät voi sulattaa, että siellä joku homo vinkuu puhtaasti. Mun mielestä aivan loistavia soittajia, mut ei ite kerenny kuunteleen sen kummemmin. Musta on mukavia tuommoset isommat tapahtumat, joissa soitetaan muiden kanssa. Mahtava nähdä miten ne tekee hommat, kaikki saa vinkkejä toisiltaan. Mä en jaksa mitään kilpailuja, tää on niin pieni maa, peukkuja vaan kaikille suomalaisille bändeille.
Muutama viikko sitten ilmestyi Rokatessa roiskuu -niminen teos suomalaisten rokkareiden kommelluksista. Onko Charonille sattunut esimerkiksi tällä kiertueella jotain, minkä voisi tuollaiseen teokseen lahjoittaa?
-Kyllä kai siitä jonkinlaisen kovakantisen sais aikaseksi koko kiertueesta, (naurua), mutta me on päätetty porukassa, että tietynlaiset kommellukset mitä sattuu reissussa pidetään ihan vaan omana tietonamme. Ettei joudu sukulaiset kärsimään. Ehkä joskus viiden vuoden päästä jo voi paljastellakin jotakin niistä. Ne on nyt vielä niin lähellä, vois tulla pienimuotoista morgania. Lukee ite niitä, että pitipä mennä sanomaan tuokin. Yrittää kuitenkin jonkinlaisen ihmisarvon pitää itellä.
Charon kiertää Suomea hyvin intensiiviseen tahtiin aina kesään asti. Vieläkös on tarkoitus heittää keikkaa myös suven festareilla ennen Eurooppaan suuntaamista?
Tässä vaiheessa avuksi tulee samaiseen ravitsemusliikkeeseen eksynyt Charonin rumpali Antti Karihtala, joka valaisee bändin soittavan Pellavarockin lisäksi ainakin Kouvolan Party Planetissa, Nummirockissa ja Himoksella. Teille on ilmeisesti tulossa kiireinen juhannus.
Antti: -Joo, ei kerkeä JP:kään juosta auton alle tällä kertaa, (naurua).(Legenda kertoo JP:n juhannuksen sujuneen viime vuonna tutustuen paikalliseen ensi-apu toimintaan Nummirockissa, toim.huom.)
JP: -Aika työskennellessä menee, jos nyt työksi voi sanoa. Hauskaa, että on tekemistä. On ollu monta vuotta peräkkäin, ettei ollut juhannuskeikkoja. Mitä sitä tekkee? Se on vaan pakollinen ryyppypäivä. Ei se eroa muista päivistä yhtään, paitsi, että saa luvan vetää monta päivää putkeen, eikä tuu huonoja omareita, (naurua).
Jotenkin minusta tuntuu, että myös nuorempi musiikinkuluttajapolvi on löytänyt bändin uuden levyn myötä. Onko teille tullut enemmän kyselyjä nuoremmilta ihmisiltä?
-On, on niitä tullu ennenkin, mutta ei niin paljon. Toisaalta mä oon huomannu sen, että vanhemmat ihmiset ovat kiinnostuneet. Se alkaa kuitenkin olla suorempaa ja rokimpaa tavaraa, sitten löytää nää vanhat Black Sabbath ja Iron Maiden -miehetkin ja sellaset, jotka on Cultia aikoinaan kuunnelleet. Tuollasen rehellisen rockin miehiä, ne löytää melodioiden kautta sen jutun. Ihan eri tavalla kuin nuoremmat, ne on heti, että goottirockia, mutta vanhemmat taas on suoremman rockin kannalla. En tiedä, mä tein maanantaina SinäMinään haastattelun.
Ja Suosikissahan oli julistekin.
-Joo, (räkätystä), tuo on pelottavaa. Se on niin koomista tavata ittensä tuommosesta, huhhuh. Vielä pelottavampaa on se, että se on jonkun seinällä.
-Noista tyylisuuntauksista kun tuli puhetta, se SinäMinän ihminen heitti helkkarin hyvin sellasen termin ko hippigootti. Kun tuli pukeutumisesta puhetta. Kuulostaa hyvältä, voisi alkaa vähän tavoittelemaan, (naurua). En puhu nyt muiden puolesta, mä luulen, että saatan olla ainoa asian harrastaja.
Aina kun bändin suosio lisääntyy niin lisääntyvät myös puheet "kaupallistumisesta" ja "itsensä myymisestä". Onko teidän korviinne tullut paljon tällaista palautetta?
-Ei sitä oo mitenkään paljon ainakaan henkilökohtasesti tullu. Se käy aina sillain kun bändi pomppaa underground -hommista johonkin muualle. Totta kai aletaan heti "en perkele enää kuuntele ko kaikki muutkin kuuntelee". Pitäs pysytellä undergroundina, mutta sit ei saa mitään aikaan, ei oo rahoja eikä resursseja toteuttaa hommaa sillain kun haluais. Kaikki kehittyy, ei voi mitään. Pitää vaan oman päänsä, että tekee sitä mitä haluaa, se on kaikista tärkeintä.
Kiitokset rahoista
Nyt kun teille on tullut myös listamenestystä niin on pakko kysyä miltä se tuntuu kun teillä kuitenkin on jo kolme levyä takana?
-No, nyt sen näkee mitä vaikuttaa levy-yhtiön panostaminen. Ei meillä mitään saumaa noilla aikaisemmilla ole ollutkaan. Levy-yhtiöllä ei yksinkertaisesti ollut resursseja pukata sen vertaa. Spine on hoitanut hommat niin, että näin pääsi käymään. Ei ton perusteella pysty arvostelemaan tai musiikkia pistämään numerojärjestykseen. Myyntilukuja ne vaan on, mutta kiva huomata, että sitä on menny. Mutta voin myös sanoa, että ei Suomessa hirveästi näköjään tartte myydä, että mennään noinkin korkealle.
Tuo single -menestys on silti vähän asia erikseen, te pääsitte silloin rankaisemaan aika mukavasti.
-Se oli samoihin aikoihin kun alko tulla joulukokoelmia ja muita, niin kiva, että päästiin kuitenkin alta pois. En mä ikkään oottanu mittään tuommosta niin se oli totta kai iloinen yllätys.
Mitä luulet, jos ette olisi saaneet uutta levysopimusta vaan jatkaneet tanskalaisella lafkalla, olisiko vaarana ollut homman hiipuminen? Olisiko Downhearted kenties jäänyt julkaisematta?
-Ei, mutta se ois vaan vituttanu entistä enemmän tehdä tuolle lafkalle. Ois se julkastu, siitä oli puhe jo kauan. Ei se hirvittävästi ois lämmittäny sydäntä tehdä kolmatta, koska ei saanu levy-yhtiöltä sitä panostusta minkä ite anto. Se on tosi turhauttavaa, mutta toisaalta Tearstainedin nauhoittamisen jälkeen oli sellainen olo, että kyllä me saadaan parempi diili. Vaikka menis tyhjän päälle Downheartedin nauhoitukset, ettei ois mitään lafkaa alla niin silti. Luotti niin paljon siihen ja tiesi, että jos ite tykkää niin kyllä löytyy joku toinenkin. Ei se kerenny käymään mielessä.
-Toisaalta se tapahtu niihin ajankohtiin, meillä oli just kiertue Sentencedin kanssa. Siinä oli niin paljon muuta ajateltavaa, ettei kerenny ees miettimään sitä hommaa. Se tapahtu heti ekalla keikalla, tiedettiin, että tullaan julkaseen toiselle lafkalle ja tehdää diili Spinelle. Ei siinä kerenny tulemaan sellasta oloa, en tiedä sitten oisko tullu. Totta se ois hiipunu mieliala joukoissa, mutta kyllä me oltais jotenkin koottu ittemme.
Teillä on ilmeisesti ollut lokoisat oltavat Spinen hoivissa.
-On, ei mul oo mitään valittamista. Asioiden hoitamisessa on sama kun sanosit kaverille, että tuopas samalla kaupasta maitoa kun oot tulossa. Helppoa, ainakaan vielä ei oo tullu uriinia silmiin.
Mitä luulet, kuinka Spinen sulautuminen osaksi Universalia tulee vaikuttamaan bändien toimintaan?
-Hankala sanoa vielä. Kyllä ne sanoo, että Spine toimii omana yksikkönä koko ajan, mutta totta kai se tulee näkymään. Ensimmäisenä se näkyy siinä, että ulkomaanpromootioon panostetaan huomattavasti enemmän. On se isompi harppaus, mukava olla ensimmäisten joukossa, mielenkiinnolla oottelee.
Vieläkö Charonille maistuu vanhojen biisien soittaminen, ensimmäiseltä levyltä ei keikkasetissä ole yhtään biisiä.
-Tearstainedin aikaiset kyllä maistuu. Nyt vappuna tulee pikku tauko, ajateltiin kattoa setti uusiksi. Vois ottaa jotain ekalta levyltäkin. Mietittiin, että yhdistelemällä tehdään muutamasta biisistä joku pidempi juttu. Jos hankaa jotain sellasta biisiä, mitä ei itse tykkää soittaa niin se alkaa näkymään. Jotakin mielenkiintoista vois kehitellä, sovittaa jotakin uusiksi.
Vieläkös itse kuuntelette vanhempia levyjänne vai jäävätkö ne hyllynkoristeeksi?
-Nyt vasta kuuntelin punasin korvin sitä, (naurua). Itteä alkaa ensimmäisenä ärsyttää. Pitäs kuunnella sillai, että se on tehty silloin se levy ja tuollasia me ollaan oltu silloin. Mutta vaikeaa se itelle on sellanen. Ensimmäisenä kuuntelee, joitakin soundeja, että ei pysty kuuntelemaan! Tottunu liian hyvään, saanu liian hyvää ruokaa.
Ensimmäistä levyä on nykyisin enää vaikea saada kaupasta ja siinä äänentasotkin ovat melko huonot, levyä pitää kuunnella kovalla volyymilla (mikä tosin ei ole pelkästään haitta). Oletteko harkinneet pistävänne biisejä uusiksi levylle asti? Esimerkiksi Serenity, Wortex ja November's Eve olisivat uudellekin fanikunnalle varmasti mieluista kuultavaa.
-En tiedä levylle asti. Sinkkujuttuja ollaan mietitty, että Morrow sovitettas kokonaan uusiksi, tekis siitä menevämmän rallin. Kaikki nuo tasot riippuu paljon siitä, et se oli pitkälti omakustanne. Julkaisijana vaan levy-yhtiö, viimesen päälle paska diili. Meitä jo niin vitutti tuon ekan levyn jälkeen se. Jasse sai sitten pikkusen rahaa kun se teki soololevyn niin aika paljon aikaa käytettiin studiossa siihen, että pystytettiin sinne stereoparimikki ja DAT valmiiksi nauhottamaan ja aina kun jollain sattu oleen maha sillä tuulella niin vedettiin kaasuja vähän sisälle. Meinattiin, että lähetetään tää nauha sinne Tanskaan, että kiitokset rahoista, (naurua).
Vertailu ei kiinnosta
Charonia on vuosien varrella riivattu vertailuilla toisiin kotimaisiin bändeihin. Ensimmäisen ja toisen levyn kohdalla puhuttiin Sentenced -vaikutteista ja uuden levyn myötä ovat tilalle astuneet HIM -vertailut. Turhauttavatko vertailut bändiläisiä? Asiasta kysyttäessä JP on tukehtua nauruun.
-En minä, ei sitä jaksa miettiä. Aivan sama. Vertailuhan on siksi, että kuluttaja muodostaa mielikuvan siitä, millainen bändi voisi olla. Totta kai on samoja elementtejä, siltä ei voi välttyä. Kun metallia soitetaan, se väylä, millä liikutaan on kuitenkin aika kapea. Mutta jännä huomata se, että jos joku isompi bändi tekee jotain samankuuloista mitä meillä on niin ei puhettakaan, että sitä vertailtas.
Paras oli varmaan jokin arvostelu Charonin keikasta, missä kerrottiin kuinka JP muistuttaa ulkonäöltään Ville Valoa, Jasse Alexi Laihoa ja Teemu The 69Eyesin basistia. Myöskin JP:n lauluääntä on vertailtu jo kahteen erilaiseen metalli-Villeen, Valoon ja Laihialaan.
-Joo, nuo on ihan, ihan liikaa. Noita ei jaksa kuunnella ollenkaan. Nii-in, näyttäähän se Jasse helvetin paljon, (räkätystä). Ei noille jaksa korvaa letkauttaa. Mukava tehdä hommia tälleen, samalta pohjalta kun demoaikoina. Nyt pääsee vielä keikkailemaan enemmän, pitämään hauskaa. Pitäsköhän mun seuraavaksi kokeilla SubUrbanin Villeä, (naurua).
Mennään sitten mukavimpiin asioihin. Miten tärkeä kanava Internet-sivut ovat Charonille? Bändiläiset jopa vastailevat faneilleen nettisivuillaan. Sivuilla voi myös seurata kiertueen etenemistä huumoripitoisen päiväkirjan muodossa.
-On se tärkeä kanava. Sieltä saa sen välittömän palautteen, se on tärkeää. Me tehtiin siitä vieraskirjasta sellanen, että päästään itse vastailemaan. Kyllä mä posteihinkin mahdollisimman paljon, mutta nyt en oo päässyt kun kerran viikossa lukeen postit niin ei sitä sitten kun kattoo läpi vaan.
Charonin nettisivut ovat nykyisellään todella tyylikkäät. Bändin verkkoherrana toimii Masi Hast, joka vastaa myös Sentencedin Homegravesta. Miestä voi kutsua suorastaan taiteilijaksi, sitä luokkaa Sentencedinkin uudet sivut ovat.
-Ne on aivan mahtavat niiden uudet sivut. On Masi kehittynyt aivan raivona. Mietittiin, että jonain pikkutiedostona tai pikkukuvina pitäisi meidän ensimmäiset kotisivut laittaa näytille. Näkis miten ne on kehittyny, olis hauska katella, ne oli aika karuja silloin aluksi. Oli ne silloin hienot, ne oli ekan levyn teeman mukaan, sellaiset siniset. Koko ajan siinä näkyy samalla bändin visuaalinen ilme. Kaikki toteutetaan kuitenkin kansitaiteen mukaan.
Tähän päivään mennessä ovat Charoniin liittyvät oheistuotteet kuten paidat olleet melko yksiulotteisia, JP:n mukaan sangen karuja ilmestyksiä. JP kertoo bändin suunnittelevan visuaalisen ilmeen muuttamista yksinkertaisempaan suuntaan, seuraavan levyn kanneksi on mietitty esimerkiksi valokuvaa bändin kotiseudulta. Paitoja on suunnitteluasteella useammanlaisia, esimerkiksi naisille girlie-malli, johon eteen tulisi teksti "Sister Misery" ja taakse "Groupie". Tarkoitus on tehdä yksinkertaisia tekstipaitoja eikä minkäänlaisia hirviöitä. Entäpä Charonin videot, joista vasta uusin, Little Angel, on joutunut julkiseen levitykseen. Kahta ensimmäistä on tuskin kovin moni nähnytkään. Kannattaako sinun mielestäsi videoiden teko nykyisellään kun esitysfoorumeita ei liiemmälti ole?
-Toivottavasti kukaan ei niitä kahta ensimmäistä näekään. Ne on aivan järkyttäviä. Onhan niitä hauska tehdä, tulee hyviä muistoja itelle. En tiedä, onko niistä mitään rahallista tai markkinoinnillista hyötyä Suomessa. Eurooppa on asia erikseen, ehkä sinne kannattaa tehdä, siellä kuitenkin riittää kanavia vielä. Se on eri asia sitten suomenkielisellä musiikilla, niille se on aika suuri menetys. Ei oo enää niin paljon markkoja käytössä videontekoon. Siinä taso kärsii heti kun Suomessa ei ole omaa tuollaista ohjelmaa. Ei se riitä, että on joku Bänd-X.
Pitää vielä kysäistä JP:n ja Sentencedin Villen Poisonblack -bändistä. Huhujen mukaan haaveilette julkaisevanne levyn vielä tämän vuoden puolella. Vieläkös haaveet pitävät paikkaansa nyt, kun Charon on lyönyt isomman vaihteen silmään ja myös Sentenced julkaisee uuden levyn lähiviikkoina?
-Me ollaan parhaillaan studiossa! Kohta alkas olla lauluja vaille valmis. Mä meen tässä parina viikkona Ouluun luikasemaan. Saa nähä sitten milloin tulee pihalle. Ville niistä asioista tietää enemmän. Sitä tehdään omien bändien varjossa silloin kun on aikaa ja omaksi huviksi. Mutta sekin on yhdenlainen muisto omaan levyhyllyyn, mahdollisille lapsenlapsille joskus jotakin näytettävää.
yle.fi/pop 
