Suomirokin Nixon

Zen Café on kolmella viimeisimmällä levyllään (Ua Ua, Helvetisti järkeä tai tuttavallisemmin Helvari ja uusin tuotos Vuokralainen) vakuuttanut asemansa yhtenä suomirokin halutuimmista ja kiinnostavimmista yhtyeistä. Orkesteri elää keikkojen ja haastatteluiden täyttämää elämänvaihetta ja Vuokralainen kertoo vakiintumisesta ja riippumattomuudesta, keski-ikäistymisestä ja seikkailusta tien päällä. Mukana on myös teemoja, joista moni haluaisi mielellään vaieta. Meteli.net jututti laulaja-kitaristi Samuli Putroa ja basisti Kari Nylanderia ennen Vaasan keikkaa.

Zen Cafén tekstit ovat uusimpaan levyyn asti käsitelleet vaihtelevin näkökulmin ihmissuhdetta, nyt asiaan on tullut muutos ja suurin osa Vuokralaisen teksteistä käsittelee toisia teemoja. Putro kertoo kyllästyneensä parisuhdeterapeutin rooliin ja parisuhteeseen aiheena. Kahden ihmisen välinen suhde alkoi tuntua tunkkaiselta. Mistä tuli halu laulaa elämän vakiintumisesta, keski-ikäistymisestä tai sen puuttumisesta?
Samuli: - Se on aihe, jota tällä hetkellä tapahtuu tuttavapiirissä. Olen 32 -vuotias, joten se on ajankohtainen ja mielenkiintoinen aihe. Ihan niin kuin asettelit kysymyksesikin, että miten siihen suhtautuu. Siihen ei pyritä antamaan selkeää vastausta, mutta on mielenkiintoista pohtia, miten elämässä kuuluisi käyttäytyä ja miten käyttäytyy.
- Eikä siinä elämäntyylissä ole mitään pahaa jos se niin menee, mutta kun huomaa ajautuneensa tilanteeseen, jossa asiat eivät menekään sillä tavoin niin kyseenalaistaa oman elämäntilanteen hyvyyden tai huonouden ja miettii, teenkö väärin kun elän tällä tavoin.

Eivätkä nuo paineet kasaannu ainoastaan kolmissakymmenissä, jo kymmenen vuotta aikaisemmin ihmisen päälle kasataan kaikenlaisia odotuksia mm. ihmissuhteissa, opiskelussa ja työteossa.
S:- Sanopa muuta, pitäisi valmistua ennen 25 ikävuotta, opintolainoja lyhennetään ja et voi opiskella pitkään kun täytyy valmistua. Mutta kaiken sen rinnalla, että pitäisi tehdä lapsia, valmistua ja hankkia asunto niin samanaikaisesti pitäisi näyttää tosi hyvältä ja bailata joka yö. Hankala yhtälö.

Teillä on varmasti mennyt moni noista asioista ohi rokkitouhun vuoksi.
S:- Elämässä on mennyt moni asia ohi rokkitouhun takia, mutta luojan kiitos ei ihan kaikki. Väittäisin, että meidän elämässämme on muutakin kuin rokkia, mutta ei sitä viimeiseen kahteen kuukauteen ole ollut, toivottavasti ensi vuonna on.

Zen Cafén yhteydessä unohdetaan usein se, että bändin sävellykset ovat todella koskettavia tai svengaavia ja puhutaan ensisijaisesti teksteistä. Häiritseekö se teitä?
Kari:- Mä voisin lainata tässä itse itseäni. Suomessa on aika paljon hyviä säveltäjiä ja aivan älytön määrä hyviä muusikoita, mutta sanoittajia ei ole kauhean paljon. Samuli nousee vääjäämättä sieltä esille, joten se on mun mielestä täysin normaalia, että siihen kiinnitetään enemmän huomiota.
S: - Lauantai, neljäs keikkapäivä tällä viikolla ja sä sanot tuollaisia.

Harrastatko ihmisten tarkkailua tekstejä varten kun biiseissänne osutaan monesti niin kipeästi oikeaan kohtaan ihmisluonteessa?
S: - Se on suurinta huvia eikä siihen mene kuin 300-400 vanhaa markkaa per ilta jos baariin menee.
K: - Pahimmillaan joutuu tarkkailemaan vaikkei haluaisikaan.
S:- Rokkitouhusta on paljon hyötyä tuossa harrastuksessa, pystyy tarkkailemaan aika monessa muussakin paikassa kuin Helsingissä. Pidän siitä. Yhteen aikaan menin Helsingissä baariin ja rupesin lukemaan lehtiä ja ryyppäsin aivan raivona samaan aikaan. Se on mahtavaa siinä vaiheessa kun ei tajua enää rivejä ja sanoja ja on silti lukevinaan lehteä, tarkkailee ihmisiä.

Putron tapaan työstää biisejä on puututtu monesti. Miehellä on tapana etsiä yksinäisyyttä maalta, missä voi keskittyä biiseihin pidemmän ajan kerrallaan. Voisitko kuvitella tekeväsi biisejä TV:tä katsellessa kotona tai kiertueella ollessa?
S:- Voisin, mutta kiertue on hankala idea, koska silloin pääsääntöisesti puolitoljaillaan koko ajan. Mä olen tehnyt kotona kappaleita aika paljon, mutta se inspiraatioprosentti on valitettavasti aika vähäinen. Ongelma on, että ns. jumalaika harvoin ottaa hartioista kiinni ja sanoo, että teepä tällainen kappale. Joten se, että istuu alas jonnekin muualle, johtuu siitä, ettei kappaleita synny tarpeeksi muutoin. Helpointahan olisi jos huomenna heräisi ja tekisi hittibiisin eikä tarvitsisi odottaa kuin seuraavaan viikkoon ja tekisi taas hittibiisin.
K:- Ja mitä olen ymmärtänyt, niin Helsingissä on kaverit ympärillä soittelemassa, että lähde baariin.
S: - Ja vaikkei soittelisikaan, niin lähtee silti.
K:- Kun menee maalle, on yksin ja siellä ei ole mitään muuta tekemistä.

Eikö vaarana toisaalta ole se, että yksin tekstistä tulee liian pateettista ja ahdistunutta?
K:- Sitä varten ollaan Pete (rumpali Parkkonen, toim.huom.) ja minä. Samuli esitteli noin 50 tekstiä tällekin levylle.
S:- Aikamoista marttyyrielämää se aika ajoin on.

Jukeboksi

Putro sävelsi musiikin Menolippu Mombasaan -elokuvaan. Poikkesiko elokuvamusiikin tekeminen ratkaisevasti tavallisesta biisien tekemisestä?
S:- Ei loppujen lopuksi. Kaikki sanoi etukäteen, että se on todella erilaista ja onhan se, mutta samalla tavalla siinä laitetaan sointuja sointujen perään ja ääniä äänien perään. Se siinä oli kauhean mukavaa, ettei tarvinnut miettiä rakenteita, ei A-osia eikä kertosäkeitä kuin myös ettei tarvinnut tehdä tekstejä. Se oli mukavaa välillä.

Vuokralainen on musiikillisesti seesteisempi kuin aikaisemmat albuminne. Miten uudet biisit ovat sopineet keikkasettiin?
K:- Niitä on väännetty uuteen kuosiin. Setti on nyt vähän erilainen, ollaan väännetty noin kahdeksaa uutta biisiä setissä.
S:- Se on myös tietoinen valinta. Jos yhtyeen on pakko pitää tietyt biisit setissä, eikä ne voi olla soittamatta niitä, se ei ole mistään kotoisin, mutta me on päätetty jättää ne pois.
K:- Tottakai niitä joitain on.
S:- Totta, mutta kun pudottaa neljä radiohittiä pois niin heti settiin mahtuu uusia biisejä. Jos ihmiset eivät pidä siitä, niin se on minun mielestäni jossain määrin niiden ongelma eikä meidän. Ei saa mennä siihen, että pitää loputtomasti miellyttää yleisöä.
K:- Ihan jukeboksina.
S:- Tottakai me halutaan, että yleisö viihtyy keikalla, mutta ei se ole ainoa asia. Jos me ei viihdytä keikalla se näkyy myös yleisön puolelle.

Kyllä sen jukeboksiosaston voi säästää kesäfestareille.
S:- Loistava kommentti.

Tämä on syksy sisältää mielestäni loistavan alkuriffin. Kappaleessa on kai tarkoituksella lainattu Depeche Modea?
K:- Depeche Mode on kova bändi.
S:- Joo, tykätään kaikki siitä. Se on keikkabiisi. Depeche Mode on hieno yhtye. Kun Primal Scream ja Depeche Mode olivat aikanaan yhdessä kiertueella levy-yhtiö oli hypettänyt Primal Screamia, että tämä on vaarallinen yhtye, nämä vetää huumeita ja nää on rajuja. Sitten Primal Scream oli ollut ihan huuli pyöreänä kun Depeche Mode oli vetänyt kaikkea kamaa ja nää oli olleet ihan kuoropoikina siinä vieressä.

Ovatko Aamuisin -kappaleen hankittavat asiat; koira, asunto, vaimo, lapset ja riippukeinu otteita teidän elämästänne vai muiden?
S:- Lähinnä muiden, mulla ei ole noita asioita, mutta riippukeinu mulla on ja kaksi puuta mihin sen voi virittää. Viime aikoina nuo kesät on vaan olleet sellaisia, että en ole ehtinyt siinä makaamaan. Se on hieno kesän merkki kun sen virittää, maaliskuussa.

Vuokralaisen teksti on varsin totuudenmukainen. Asutteko itse vuokralla?
S:- Kyllä, kaikki me asumme. Sen verran uskottavuuden rippeitä keräillään kasaan, että eihän me sellaisista asioista laulettais, mitä me ei allekirjoiteta...odotapas vuoden päästä kun tulee Teostot.

Se on menevä kappale, vaikkei varsinaisesti olekaan mikään riffillä päähän -veto.
S:- Juu, se on superrock, svengibiisi. Tuo on Nylander - Parkkonen -kuningasaluetta. Nylanderkin oli tosi huono soittaja monta vuotta, mutta sitten se yllättäen skarppasi pari vuotta sitten niin, että ne rupesivat svengaamaan yhdessä. Se on musta hauskaa, koska se jättää mulle roolin, jossa mä voin vaan seistä kädet pystyssä ja heiluttaa persettä.
K:- Mikä onkin aika hyvä perse.
S:- Muut yhtyeet pyrkii siihen, että tytöt heiluttais persettä lavan edessä, mutta meillä on hyvä meininki, kun solisti heiluttaa persettä.

Love Me - Love Me Do

Tien päällä joka päivä yhdistää mainiosti tekstin ja sävelen. Kappale alkaa kuin jokin vanha poliisisarja ja kun biisi lähtee käyntiin tuntuu todella, että oltaisiin tien päällä. Kumpi tähän biisiin tehtiin ensin, sävel vai teksti?
S:- Teksti ehdottomasti.
K:- Jokaikisessä biisissä siihen pyritään, että sävellys tukisi tekstiä. Toisinaan se onnistuu paremmin, mutta aina se on tavoitteena.
S:- Usein unohtuu se, että jos pyritään tukemaan tekstiä niin onnistuessaan se tekee tekstistä paremman. Ei ne niin hyviä paperilla ole, mutta se kokonaisuus toimii hetkittäin.
K:- Sehän siinä on myös tarkoituksena, etteivät tekstit ole kansilehdissä, koska mun mielestä meidän levyillä artikulaatio on riittävää ja ne eivät ole runoja vaan biisintekstejä.

Zen Café on käsitellyt biiseissään vaikeitakin aiheita, esimerkiksi yhden illan suhteita ja pettämistä. Nyt uudella levyllä puhutaan jopa perheväkivallasta ja pedofiliasta. Koetteko tärkeäksi vaikeistakin aiheista laulamisen?
K:- Mun mielestä rockmusiikkia ei pidä määritellä niin, että siinä vain tyttö tapaa pojan. Se on hieno asia, siitä on tehty valtava määrä hienoja kappaleita ja ollaan mekin siitä tehty, mutta yhtälailla vaikeista aiheista voi laulaa. Jos ajattelee vaikka afrikkalaisia kulttuureja, nehän laulaa kaikesta. Samuli on joskus sanonut, etteivät asiat parane sillä, että niistä vaietaan. Eihän niihin tarvitse ottaa valtavan jyrkkää kantaa, mutta niitä voi nostaa esille.
S:- Totta. Meillä on käynyt valtavan hyvä tuuri, meillä on alusta lähtien mennyt myös sellaisia kappaleita läpi, mitkä on vähän hankalia. Meillä on ollut mahdollisuuksia laulaa muustakin kuin tuosta äsken mainitusta.
K:- Se laajentaa ns. taiteellista vapautta.
S:- Nimenomaan, ei niinkään sitä julistuspuolta. Jos joutuu tilanteeseen, jossa täytyy valita aiheet jostain tietystä piiristä se on alistavaa.

Eräs tuttuni oli kotonaan alkanut laulaa Ensimmäinen kappaletta, mutta lopettanut sen äkisti ja saanut valtavan inhoreaktion tajutessaan mistä biisissä lauletaan.
S:- Mutta olennaista on juuri tuo, että se oli huomannut sen. Popmusiikin ideana on olla mukavaa ja viihdyttävää, mutta se on tärkeää jos kokee tuon havahtumisen. Tuo oli imartelevinta, mitä on sanottu pitkään aikaan.

Monet englanniksi laulavat bändit, varsinkin metallimusiikissa, käsittelevät hankalia aiheita eikä niitä nosteta esille. Vaikeista aiheista laulaminen suomeksi on vielä hankalampaa, koska silloin tekstit todella menevät ihmisten kalloon.
S:- Se varmaan johtuu osittain siitä, että Suomessa vieläkin ymmärretään englantia laulettuna kielenä melko huonosti.
K:- Kaikki englanninkieliset tekstit, jotka ymmärtää on typeriä. Kielitaito riittää suurimmaksi osaksi siihen Love Me- Love Me Do -tasolle ja jos se on vähänkin hankalampaa tai siinä on kielikuvia tai nyansseja ne menee multa täysin ohi. Mä joudun selvittämään U2:n tekstit sanakirjan kanssa.

Zen Cafélle on mielestäni sosiaalista tilausta juuri aidoista teksteistä johtuen. En lainkaan ihmettele, että bändistä innostui aikanaan ensimmäisenä opiskelijayleisö.
S:- Se oli tärkeä vaihe. Jos sitä käännettä ei olisi tullut niin me oltais oltu ihan kusessa. Yhtäkkiä vuoden -99 keväällä huomattiin, että soitettiin hirveissä halleissa kaikissa opiskelijabileissä. Vaikka tämän yhtyeen kohdalla yleensä kaikki on tapahtunut hitaasti, niin se käänne oli uskomattoman nopea, pari- kolme kuukautta. Me oltiin täysin nobodyja vielä -98 loppuvuodesta ja seuraavan vuoden alussa yhtäkkiä tuvat olivat täynnä ja nimenomaan opiskelijayleisöä.
- Se oli hurja vaihe. Vaikkei opiskelijoita voikaan lähteä nuoleskelemaan eikä guruilemaan niin olemme silti yhden velkaa sinne päin.
K:- Toisaalta ne samat opiskelijat käyvät nyt kapakoissa katsomassa meitä.
P:- Me ollaan naurettu sitä, että se 18-19 -vuotias porukka on siinä edessä ja vanhat, kolmekymppiset fanit siellä takarivissä.

Onko jo havaittavissa sellaista "en minä enää niitä voi kuunnella kun ne on listaykkösiäkin"?
K:- On totta kai sellaisia ja täytyykin olla, se kuuluu asiaan. Sellaisia vanhoja faneja, jotka haluaisivat meidän tekevän vaan EP:itä ja soittavan pizzerioissa. Toisaalta kun sähköpostia lukee ja nettisivuilla seikkailee vaikuttaa siltä, että moni on löytänyt meidät vasta nyt ja siellä on sellaista löytämisen riemua. "Ostin teidän viimeisimmän levyn ja jumprahuiti".
S:- Ja niitä, että kävin katsomassa teitä ensimmäistä kertaa keikalla.
K:- Se on riemukas kokemus löytää joku bändi.
S:- Se liittyy myös siihen, että on yritetty välttää sellaista hirveän massiivista TV -sekoilua.
K:- Jos ei ole koko ajan esillä ei lärvi kulu.

Taksi tulessa

Itse olen vaikuttunut Ihminen -kappaleen tekstistä ja sävellyksestä. Lause "sinä olet ihminen muistatko, sinä olet aava ja rannikko jne." kuvaa mielestäni hyvin sitä, kuinka ihmisillä on aina nykyään niin kiire, kello käy, kello käy ja pitäisi saada aikaan vaikka mitä.
S:- Tuo on aika uskoa antava kommentti, sillä me päätettiin laittaa se sinkkuna ulos. Mekin tykätään siitä, se on vähän erilainen raita kaikin puolin. Olivat levy-yhtiössä sitä mieltä, että se saattaa olla vähän riski valinta. Kuitenkin myöntyivät siihen.
K:- Sinkkujakin kun ajattelee jatkumona, Nainen vailla historiaa otettiin levyltä suoraan radioon, Mafia ja SuomiPOP soittivat sitä. Aamuisin oli sinkku ja sitä ennen Eipä tiennyt tyttö. On ollut aika lailla kaahausta eikä slovareita. Ihminen poikkeaa siitä linjasta, senkin takia mukava valinta.

S:- Levy-yhtiö on tehnyt muutaman riskivalinnan meidän kanssa ja ne ovat olleet hyviä. Esimerkiksi Taksi oli aikoinaan sellainen. Ne olivat, että ei helvetti, oletteko ihan varmoja? Tässähän lauletaan yhden illan suhteista, ei ihmiset halua kuulla siitä kun niillä on morkkis siitä asiasta. Ne kuitenkin päätti, että kokeiltaisiin. Siellä on muutamia rohkeita ihmisiä töissä ja hyvä niin.
- Aamuisin oli ihan käsittämätön, meillä ei ole koskaan ollut niin isoa hittiä. Emme oikein tajunneet mitä siinä tapahtui.
K:- Jossain vaiheessa himassa kun vaihtoi radiokanavia se tuli viideltä -kuudelta kanavalta yhtaikaa, aivan sairasta.

Huomasin yllätyksekseni, että teillä on ensi tammikuussa jo kymmenvuotiskeikka. Aiotteko juhlistaa syntymäpäiväänne enemmänkin?
S:- Toivottavasti.
K:- Saa nähdä mitä saadaan aikaiseksi, ajatukset ovat nyt lähinnä siinä, että saadaan tämä rundi tehtyä. Mietitään sitä sitten ensi vuonna.
S:- Tää on ihan selkeästi kahdeksas keikkaviikko.
K:- Eikä me olla ruukattu kauheasti juhlia kultalevyjäkään tai muuta. Meidän touhu on vähän sellaista, että mennään saunaan ja juodaan porukalla pullo viinaa. Jos jotain keksitään niin oishan se hienoa soittaa hyvä keikka.
S:- Mä veikkaan, että hirviömaskit ja lohikäärmeet jää tällä kertaa käyttämättä.

Muistan nähneeni teidät joitain vuosia sitten Itä-Suomessa keikalla niin, että teidän koreografianne sisälsi kyykkyyn-ylös -liikkeitä ja olitte pukeutuneet karmiviin kalsariasuihin.
S:- No huh, kuulostaa todella vaaralliselta.
- Ne on ne hirveät väripuvut, joo, ne on ihan kauheat. Ensi kesänä pistetään varmasti päälle. Sehän voisikin olla kymmenvuotiskeikan teema, että vaihdetaan pukuja, meillä alkaa olla niitä jo aika monta.
K:- Onhan meillä nytkin teetetyt esiintymisasut ja ankara meininki. Jos me vedetään kuin raivopäät ja on hyvät valot se toimii 1000 kertaa paremmin kuin muoviset lohikäärmeet.

P:- Kun mä kävin ensimmäistä kertaa elämässäni festivaaleilla Kuusrockissa niin mä olin todella vaikuttunut siitä, että Tokela lensi siellä ilmassa ihan täysiä koko keikan. Mä en kaivannut siihen mitään muuta. Toisaalta on hienoa, jos joku jaksaa nähdä vaivaa lavasteissa ja hirviöissä ja muissa, mutta olis aika haikeaa jos mä olisin tulessa ja laulaisin Taksia.
K: - Rockmusiikki on ihastuttava taiteenmuoto, siinä voi päästä maaliin niin monin eri tavoin.

Watergate

Soundin haastattelussa keskustelitte siitä, kuinka bändit ovat ensilevynsä aikoihin niin paljon valmiimpia kuin te aikoinaan. Mutta olisiko Zen Café ollut valmis sellaiseen pyöritykseen, jonka Ua Ua aloitti kun Romuna tuli ulos?
K:- Ei todellakaan. On oikeasti hieno tunne soittaa lavalla kun osaa omat biisinsä ja tietää mitä tekee. Jos me ekan levyn aikaan oltais räsähdetty sillä tavalla kuin Ua Ua tai saatikka sitten kuin nyt... Vaikka oltiin aikuisia ihmisiä niin aika hukassa oltaisiin oltu.
S:- On hienoa käydä myös kaupungissa, missä on käynyt ekaa kertaa vuonna -94 vetämässä kahdelle maksaneelle. Kun samassa paikassa on 800 maksanutta niin näin jälkeenpäin katsottuna se tuntuu hienolta. Myös järkkärit saattaa olla tuttuja melkein kymmenen vuoden takaa.

Toisaalta on sääli, että olette kasvaneet monista paikoista auttamattomasti ulos, esimerkiksi Vaasan Club 25:stä jäisi nykyään ainakin sata ihmistä ulkopuolelle jos soittaisitte vielä siellä.
S:- No niin se on meistäkin sääli.
K:- Tänään juuri puhuttiin viimeksi siitä, että vielä me mennään 25:n, vaikka persetappiolla, mutta vielä siellä pitää käydä.
S:- Nämähän on nimenomaan kulupohjaisia asioita.
K:- Kun yleisö on opiskelijoita ei lippujen hintaa voi hilata teatteritasolle. Toisaalta on hienoa, että kun on kiertänyt raivokkaasti pakettiautolla ympäri Suomea niin on nähnyt niin paljon. Nyt on mukavaa kun on paremmat olosuhteet, työntekijöitä ja kaikkea. Kun on aikansa roudannut itse niin osaa sitä arvostaakin, ettei tee vain yhtä sinkkua ja ala sitten kusipääksi, istuu bussissa ja ihmettelee, miksi tässä näkkärin päällä on voita.
S:- Sä teit viisi levyä ja aloit vasta sitten kusipääksi, onhan se parempi.

Toisaalta nopeassa nousussa saattaa olla vaarana myös nopea kuluminen kun bändi ei ehdi kypsytellä itseään tarpeeksi vaan on paineita tehdä seuraava levy. Voisin kuvitella, että esimerkiksi Kemopetrol on vaikeassa tilanteessa lähtiessään tekemään seuraavaa levyä.
S:- Tuo oli itse asiassa hyvä esimerkki.
K:- Toisaalta mä ihailenkin sitä, että bändit ovat niin valmiita. Kun Suomessa yritetään, että musiikista tulisi vientiteollisuutta niin bändit stailaavat itsensä hyvin, joten niillä on periaatteessa mahdollisuuksia päästä läpi vaikka missä. Just samanlaista jengiä kuin MTV:llä muutenkin. Tietenkin siinä voi käydä niin, että tulee vain se yksi levy tai yksi hitti, mutta on silti tyylikästä, että ei olla housut puoliperseessä, räkä poskella kysymässä miksei me saada keikkaa. Kun Suomesta lähtee bändi keikalle minne tahansa niin ne ovat hyvän näköisiä ja soittavat hyvin, se juttu on hallussa.

S:- Hitaassa kehityksessä on hyvää se epäonnistumisen mahdollisuus, josta on ainakin meidän kohdalla ollut valtavasti hyötyä. Se, että asiat menivät munilleen vaikutti paljon siihen mitä ja miten me tehdään. Meistä kukaan ei ole ollut se luokan kaunis poika ja siitä on ollut meille enemmän etua kuin haittaa.

Vaaditaan levy-yhtiöltäkin nykyisessä tulosvastuullisessa maailmassa hyvin paljon kärsivällisyyttä antaa bändin kehittyä. Nykyisissä nopeissa nousuissa on se vika, ettei menestystä enää ehkä jakseta odottaa tarpeeksi kauan.
S:- Totta, siinä kävi meillä kyllä hyvä tuuri. Romuna myi 200 ja Idiootti 400 niin oli levy-yhtiö pikkuisen ihmeissään kannattaako tätä bändiä enää pitää.
K:- Se oli tsägää. Nyt taas levy-yhtiö taputtaa karvaisia käsiään, kun on aikamoinen back-katalogi, josta ne voi tehdä sitten joskus kokoelmalevyn. Ne saa aika hyvän kaaren, koska ekallakin levyllä oli niitä joitain radiossa soineita biisejä.
S:- Juuri viime viikollakin huomasin, että Idiootti oli Midprize -listalla. Imartelevaa, että sitä näyttää menevän silloin kun me tehdään keikkoja eli ne ihmiset, jotka ovat ensimmäistä kertaa keikalla löytävät meidät. Siellä tapahtuu vieläkin sitä, että ai tää on näiden biisi. On mukavaa, ettei oltukaan mikään yhden hitin ihme eikä hype, perkele.

K:- Kymmenen vuotta on sillä lailla pitkä aika, että tää bändi kuuluu olennaisena osana mun elämään. Ihminen ehtii tehdä kymmenen vuoden aikana niin paljon vaikka se tekisi vaan bändiä. Mäkin olen lukenut aika monta kirjaa sinä aikana.
S:- Mä olen leikannut nurmikon tosi monesti. Kyllä siinä ehtii tapahtua kaikenlaista. Naitu ei olla kertaakaan keskenämme, kaikki muu on tehty.
K:- Ompahan vielä haasteita jäljellä.

Miten kahden viimeisimmän levynne Ua Ua:n ja Helvarin menestys näkyy siinä kuinka toimitte nyt Vuokralaisen ilmestyttyä?
K:- Esimerkiksi sillä lailla, että tänä vuonna annetaan selkeästi vähemmän haastatteluja.
S:- Päätettiin, että tehdään juttu tänä vuonna ihan toisin. Se oli aika selkeä, hyvä diili, että me tehtiin vain kymmenkunta haastattelua levyn ilmestymisen aikoihin ja sitten ollaan näin tien päällä tehty muutamia. Mutta siinä on yritetty pitää samaa mitä Helvarillakin, että niin kauan on asiat hyvin kun siellä telkkarissa ei näy koko aikaa. Printtimediassa on enemmän uskottavuutta, se on mukavampaa, koska siinä parhaimmillaan keskustellaan ja silloin ne jutut voivat myös olla keskustelua, TV:ssä sitä ei oikein tapahdu.

K:- TV:ssä pitää olla vain nokkela.
S:- Me ei olla nokkelia, me ollaan kuitenkin Pohjanmaalta kotoisin. Jos naama on kirveellä veistetty ei siinä paljon mennä heittämään läpänderiä Hytöseen.
K:- Tää on vähän kuin Nixon ja Kennedy. Meillä on parransänki, me hikoillaan Watergatessa.
S:- Totta, ei ole pienintäkään epäilystä kumpaa me edustetaan, me ollaan suomirokin Nixon.