Eihän hevin soittaminen tarkoita, että on tyhmä

Solution 13 on murskaava lisä oululaiseen bändiyhteisöön. Jäsenet ovat pitkän linjan metallimuusikoita, kitarassa ja bassossa Sentencedin Sami Kukkohovi, toisessa kitarassa Afterworldin Petri Sääskö, laulussa Ilkka Järvenpää ja rummuissa Poisonblackissa kannutteleva Tape Kanerva. Bändin itsensä mukaan nimetty debyyttilevy on massiivinen kokonaisuus jyrääviä riffejä, rokkaavuutta, metallista jyskettä ja ahdistavia tekstejä. Meteli.net jututti Ilkka Järvenpäätä joulun alla.

Bändi soitti aikanaan nimellä Confusion Red. Nimi vaihtui, koska Helsingissä on Condition Red - niminen bändi, eikä vanha nimi myöskään kuulostanut enää hyvälle. Sentencedin Ville Laihiala ehdotti nykyistä, jonka hän oli keksinyt miettiessään nimeä Poisonblackille. Solution 13 ehti tehdä vain pari keikkaa vanhalla nimellä ja vaihdos tuli eteen noin reilu vuosi sitten kun bändi lähti tekemään levyä.
- Sellaista palautettahan tuosta on tullut, että onko tämä taas sitä oululaista itsemurhaa, mutta ei se ole sitä. Käsittääkseni se on tullut Koskenkorvan tuotekoodista, Järvenpää naureskelee.

Solution 13:n musiikissa voi kuulla kaikuja monelta osa-alueelta. On rankkaa metallijunttaa, mikä on ollut nouseva suuntaus läpi -90-luvun, toisaalta on paljon rokkaavia aineksia ja jostain syystä, vaikken itse olekaan bändin suurimpia ystäviä, soi korvissani myös Metallica. Järvenpää kertoo, että kaikki bändissä ovat samaa ikäpolvea, joten kaikilla on melko samansuuntaiset suosikit, eli 80-luvun Metallica, Slayer jne. Toisaalta Järvenpäätä kiehtoo valtavasti myös The Hellacopters, jossa on rokimpaa asennetta. Bändin musiikissa ikään kuin Pantera soittaisi Hellacoptersia. Paikoitellen riffeistä tulee mieleen vanhempi- ja joskus jopa uudempi Metallica. Erityisesti Metallica tuli minulle mieleen tavastasi laulaa, vaikka äänesi onkin jykevämpää tekoa.
- Tuon minä otan puhtaana kohteliaisuutena. Hetfield on aina ollut yksi minun suosikkilaulajistani, rippaamiseen en ole lähtenyt, koska siihen en ole tarpeeksi lahjakas. Mustan levyn jälkeen en ole paljon Metallicaa kuunnellut, joskus kaljaa kitatessa kavereiden kanssa, mutta ei muuten.

Kun bändin jäsenet soittavat toisissa, varsinkin suuremmissa bändeissä, voiko vaarana olla, että pienempi jää jalkoihin ja muuttuu pelkäksi projektiksi?
- Mitä nyt ollaan yhdessä juteltu niin kyllä tämä kaikille on ihan selkeästi bändi. Eri tasolla toimitaan tietysti kuin Sentenced. Mutta toisaalta ne toimivat sen verran kausiluontoisesti, että se jättää tilaa myös meille. Mehän treenataan paljon enemmän kuin Sentenced, mutta Sami on niin taitava soittaja, ettei sen tarvitse treenata niin paljon kuin meidän muiden. Sami on sillä lailla varmempi soittaja, että nyt esimerkiksi kun Sami oli Euroopan kiertueella, me treenattiin keskenämme meidän keikkabasistin kanssa. Kun Sami tuli takaisin niin ei mennyt kuin ehkä kuusi päivää kun se jo sanoi, että eiköhän lähdetä treenaamaan ja se soitti ne biisit edelleen yhtä hyvin kuin ennen rundille lähtöään. Meillä on yhteinen treenikämppä Sentencedin ja Poisonblackin kanssa.

- Tämä on kuitenkin niin erilaista musaa ja Sami soittaa tässä kitaraa, joten on se sille ihan erilaista ja siksi se tässä varmaan jaksaa soittaakin.
- Afterworldin uusi matsku kuulostaa muuten kovimmalta ikinä mitä olen kuullut niiltä. Nekin tekevät kuitenkin levyään pidemmällä aikavälillä ja materiaali on periaatteessa biisintekijäkaksikon harteilla.

Miksette kuulosta Sentencediltä?

Aiotteko suunnata keikoille nyt kun levy on ollut jonkin aikaa saatavilla? Mielestäni albuminne tarttuu sen verran tiiviisti moshauspisteeseen, että keikoilla olisi varmasti ankara meininki.
- Dexviihde alkaa todennäköisesti myydä meitä, joitakin keikkoja on nyt tulossa, ainakin Nosturi on sovittu. Niin paljon kuin mahdollista tietysti, ainakin keväällä. Tämä on ehdottomasti keikkamusaa. Treenikämpällä on näitä biisejä hinkattu ihan tarpeeksi, on sellainen kutina, että keikoille pitäisi päästä.

Kuinka päädyitte Low Frequency Recordsille, se on ollut viime aikoina nouseva levymerkki?
- Mastervoxin kanssa oli diili, että tehdään levy, myydään se pois ja he kustantavat. Meillä oli jo silloin monista eri lafkoista kiinnostusta, mutta kompastuskiveksi nousi aina, ettei me kuulosteta tarpeeksi Sentencediltä. Tätä mä en henkilökohtaisesti ymmärrä. Miksi Kukkohovin pitäisi soittaa toisessa samanlaiselta kuulostavassa bändissä? Varsinkin kun niitä on jo ihan tarpeeksi, jotka rippaa Sentencediä. Mun mielestäni Sentenced on Suomen paras orkesteri, enkä edes nuole persettä kun sanon näin.

- Immu (Ilmarinen, Mastervox, toim.huom) siis kustansi sen ja lähdettiin myymään. Siinä vaiheessa kuvioissa oli yksi keskieurooppalainen lafka, jonka kanssa sopimus oli nimiä vaille valmis, mutta sekin kaatui tuohon edellä mainittuun syyhyn. Siinä vaiheessa tuli sellainen olo, että kunhan nyt joku saataisiin. Ajauduttiin sitten Low Frequency Recordsille ja katsotaan nyt mitä tulevaisuudessa, meillä ei ole sen kanssa pidemmän ajan sopimusta. Toistaiseksi ei ole ollut mitään valittamista.

Mielestäni Low Frequencyllä voisi olla mahdollisuuksia nousta Spinefarmin kanssa samaan kastiin. Onhan sillä nyt ollut muutamia loistolevyjä tallissaan tänä vuonna kuten esimerkiksi Cadacross tai Embraze.
- Niin, se vaatisi nyt sen, että nousisi joku näistä nimistä ja myisi. Meistä kolme tyyppiä on julkaissut aikaisemmin levy-yhtiölle, joten kyllä sitä nyt tietää mitä tarvitsee. Mutta toisaalta nyt vaan soitellaan eikä mietitä enempiä, vaikka äärimmäisen tosissaan ollaankin.

Solution 13:n biisinsanat vilisevät kielikuvia ja niiden tulkinnassa saa olla tarkkana. Millä tavoin teet tekstejä?
- Mulla on varmasti maailman typerin tapa. Me tehdään biisejä aika pitkälti jammailemalla ja mä laulan siihen päälle jotain diipadaapaa. Sitten menen kotiin ja maksimissaan kymmenen minuuttia menee siihen, että teen biisiin sanat, joissa ei ole helvettiäkään järkeä. Sitten sieltä saattaa jäädä yksi lause, joka lähtee eteenpäin.

Minusta albumin pääteemoiksi nousevat ahdistus ja kärsimys, nimenomaan laulajaminän aiheuttamina ja sen kautta syvä itseinho. Monissa biiseissä on kyse myös jonkinlaisesta jumal-asemaan asettamisesta eikä tuo jumala aina ole kovin häävi.
- Lähinnä ne sanat on sitä, mitä se musa tuo mulle mieleen. Huumoria siellä on tosi paljon, mä olen aika lailla joutunut jätkille selvittelemään sanoituksiani. Se on mun oma perversio, että yritän tahallani sekoittaa kuulijaa. Alitajuntaahan ne suurimmaksi osaksi ovat. En osaa kirjoittaa Dylan-Springsteen -tyylillä, että hän syntyi taloon joen rannalle. On vaikeaa tulkita omia sanoituksiaan, niiden merkitys on osittain muuttunutkin tekohetken jälkeen. Yksi biisi siellä on entisestä suhteesta ja voi varmaan arvata miten se suhde päättyi. Jos mennään psykoanalyysin puolelle, olen nuorena aiheuttanut monille niin paljon kärsimystä, että ne, jotka mut tuntee löytävät minut niistä sanoituksista. Ja mitä tuohon jumal-asemaan tulee, olen kyllä sataprosenttinen ateisti.

- Minusta sellaiset sanoitukset toimivat jopa paremmin, joista ei saa ihan selkoa. Kymmenen vuotta sitten kun Nevermind tuli Nirvana oli kova sana ja Cobainin sanoituksethan ovat juuri sellaisia, ettei niitä heti tajua.

Breathen tekstit tuovat minulle mielikuvan seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
- Siitä se on tehty ja nimenomaan lasten hyväksikäytöstä. Siitä on tullut noottiakin kun mä laulan siinä omasta näkökulmastani. Mutta minulle oli nuorempana tärkeä sellainen herra kuin Alice Cooper ja hänhän ottaa roolin omissa biiseissään, tässä on kyse samasta. Mua viehättää se, kun tommiläntiset ja muut tekee sormella osoittavia biisejä, siitä syntyy enemmän sanomista kun on jokin näkökulma. Omakohtaisia kokemuksia minulla ei ole, mutta se on sikamaisin teko, mitä ihmiselle voi tehdä.

Tästä on aiemminkin ollut puhetta, että monesti suomalaiset metallibändit ottavat esille vaikeitakin aihepiirejä eikä niihin silti kiinnitetä sen suurempaa huomiota.
- Niin. Eihän se, että soitat heviä tarkoita, että sun täytyy olla tyhmä. Monesti siitä on kyllä hyötyä, että on pöljä, mutta usein metallimusiikkiin liitetään automaattisesti tyhmyys. Mutta jos joku tulee esimerkiksi sanomaan, ettei Sentencedin Lopakan päässä liiku mitään niin huhhuh. Se mieshän on kuin partaveitsi, kirjoitti muistaakseni suoraan rundilta tultuaankin viisi ällää YO -kirjoituksissa. En nyt tarkoita, että itse olisin mikään hirveä järjen jättiläinen, mutta kuitenkin.
- Tai sitten vaikka tuo viinankäyttö. Omissa opiskelupiireissänikin minä käytän ehkä vähiten viinaa ja minun pitäisi sitten olla se juoppo hevimuusikko.

Elukkameininkiä

Millaista palautetta uusi albumi on ehtinyt saada?
- Muutamia arvosteluja on ollut, Soundissa ei tullut häävejä pisteitä, mutta samalla arvosteluasteikolla on tullut sellaista kahta - neljää tähteä. Kyllä mä sen allekirjoitan, ettei tämä mennyt ihan nappiin meidän osalta sillä biisimateriaalilla, mutta parempi näin päin, ettei vain ensimmäinen albumi ole nappilaukaus ja seuraavat sitten yhdentekeviä. Kouluarvosanana antaisin tälle ehkä 8 - 8-, mutta johtuen varsinkin Samista saattavat odotuksetkin olla vähän korkeammalla kuin joidenkin toisten bändien kohdalla. Yhdessä arviossa jopa väitettiin, että me kuulostetaan Sentencediltä ja minä kuulostan Laihialalta ja meidän lyriikat on Sentencediä.

Se kriitikko on ilmeisesti kuunnellut levyä imuroidessaan.
- Oulussa levyjä on joitain kappaleita myytykin ja ventovierailta palaute on ollut yllättävän hyvää. Musta on tärkeämpää se, että rahansa likoon pistänyt kuuntelija on tyytyväinen kuin se, mitä levyn ilmaiseksi saanut kriitikko on mieltä.

Kerroit, että vietitte kaksi haastattelua edeltävää iltaa videonteossa. Mistä biisistä video on tekeillä?
- Never Let You Go:sta. Kamalaa hommaa. Me vedettiin livesoittoa playbackina varmaan 50 kertaa. Kun biisi tulee normaalia nopeampaa ja meidän liveveto on melkomoista elukkameininkiä, niin oli jokainen puhki illalla. Siitä tulee ihan mättövideo, ei ihan Manowaria, mutta kuitenkin. Se tehtiin opiskelijatyönä, mutta kalusto oli kuitenkin laadukasta, tammikuun puolella sen pitäisi olla esityskunnossa.

Solution 13:n kannet eivät ainakaan voi levykaupassa tai mainoksessa jäädä huomaamatta. Ne ovat pysäyttävät, tulee mieleen muutaman vuoden takainen "yksikin isku voi tappaa" -slogan. Vesa Rannalla (Sentenced) on kieltämättä silmää.
- Ne ovat, osuvat ainakin silmään. Me annettiin Veskulle ihan vapaat kädet, kunhan se on musta, siinä ei ole kiitoslistaa ja sanat löytyvät. Joku Veskun kaveri oli innostunut kotibileissä rummuttamaan Aces High:ta, oli vähän käsi lipsahtanut ja Vesku oli näppäränä poikana heti napannut kuvan. Sisäkansissa on myös joku Veskun kaveri, joka oli Turussa joutunut skinien hakkaamaksi. Kun me nähtiin nuo kannet oltiin heti tosi tyytyväisiä. Veskuhan teki Poisonblackinkin tulevan levyn kannet ja nekin osuvat hyvin silmään, mutta toisella tavalla.

Mikäli arvostat metallimusiikissa maanista, ohimoita jyskyttävää lähestymistapaa ja pidät haasteellisemmista teksteistä ja samanaikaisesti rokkaavat riffit aiheuttavat vastustamattomia päänheilutusreaktioita kannattaa Solution 13:n debyytti hankkia kuunteluun. Pitkien pyhien ahdistukseen levy tarjoaa mitä mainiointa lääkitystä.